Elikkä vauvakuume...
Mulla on ollut viimeset pari vuotta jo vauvakuume ja nyt tän parin viikon aikana tää homma on alkanu menee jo nii yli ja ympäri etten oo mitää muuta ajatellu ku raskautta, tulevan lapsen tai no siis lapsien (koska nään koko ajan mielessäni identtiset kaksospojat), tulevaa isää ja riitoja joita kuvitteleven olevan. Hauskinta ehkä tässä on että aina parin päivän välein isän rooli muuttuu aina eri henkilöön ja nää isät on kaikki mun entisestä koulusta. Pelottavaa..... :D
Raskaaks siis en tosiaan oo hankkiutumassa, ei kuulu mun suunnitelmiin ainakaan kolmeen vuoteen. Enhän mä oo kun 17 ja toista vuotta vasta ammattikoulussa... En oo kertonu näistä kuvitelmista ja haaveista kuin parhaalle kaverille ja tajusin kaverin silmien pyörittelystä ja hulluna pidon katseesta että empäs taidakkaa hiiskua näistä asioista enään kellekkään. Nyt vaa oli jotenkin pakko tulla kirjottamaan tänne kun viimeinkin juttua tulee ja sormet syyhyää kirjoittaa. Tyhmintä tässä on se että oikeesti toivon että tulen raskaaksi vahingossa ja saan vihdoinkin syyn elää.
Mulla on niin selvät tulevaisuuden suunnitelmat että pelottaa koko ajatus suunnitelman toteutuksesta kun pelkään että nämä haaveet viedää multa pois...
Ajatuksena on ensi lukuvuonna aloittaa viimenen vuosi ammattikoulussa eli kouluttautuminen tiettyyn koulutusohjelmaan. Muutama viikko sitten olin työharjoittelussa dementiakodissa ja ajatukset vaihtuivat koko ajan... Lopuksi päätin kuitenkin lukea kaksi eri koulutusohjelmaa koska en pystynyt tekemään valintaa. Elikkä luen ensin vanhustyön paperit ja sen jälkeen jossain vaiheessa elämään lasten ja nuorten koulutusohjelman paperit. Syy siihen miksi luen ensin vanhuspuolen paperit on se että kolmivuoro työstä saa palkkaa paremmin, haluan lapsen nuorena (pakko saada lapsi ennen 23v synttäreitä.. tiedän hullua) ja haluan sopivaa vaihtelua siihen että jos kotona lapset huutaa äitiä niin jaksan sitten töissä olla vanhusten pyllyjä pyyhkimässä ja syöttämässä.
Tänne kun kerron tuntuu että ajatukset selventyisivät ehkä hiukan selvemmin kun kukaan ei ole sanomassa '' olet liian nuori'' ''mieti nyt tarkkaan mitä haluat'' opiskele nyt hyvä kunnon ammatti'' niitä lapsia voi hankki sitten myöhemminkin'' missä muka asuisit jos et ammattia ja työtä hanki'' ''elämäs on vielä alussa''
Joo tiedän nämä kaikki asiat MUTTA KUN mä haluun äidiks.
En tiiä mistä tää ns. ''teiniäitiys'' halukkuus alkoi mutta veikkaan että syy siihen miksi haluan saada lapsen niin nuorena on mummu.
Isänäiti on tärkein mailmassani. Tieto siitä että mummu ei pysy elämässäni koko loppuelämääni on musertava. Ainakun mietin asiaa tippa tulee linssiin ja pala kurkkuun., tälläkin hetkell kirjoitan tätä tippa linssissa vaikka vauvakuumeesta tulinkin höpötteöemään :D Kukaan muu ihminen ei ole saanut mua koskaan tunteet mitään vahvempia tunteita paitsi mummu. Oon aina ollut mummun tyttö, aina ja ikuisesti.
Onneks oon työskenny jo melki 8kk lapsen vahtina 3,5 vuotiaalle tytölle ja nyt kun neitillä alkaa mennä toi vieraskoreus pois nii huh sitä muksua kun hoiti hiihtoloman nii johan kouluki innosti mutta ongelma on siitä että rakastan sitä työtä ja lastenrattaiden työntelyä ja märkiä pusu haleja tulee heti ikävä...
Tänääkin muksun nukkuessa rattaissa lähettii vaa käppäilee pitkin pihoja auringon paisteessa ja ai että ku ihana sunnuntai..
Mutta mut pois haaveilun parista ja takas maan päälle ja äkkiä.. Huomenna aikanen koulu aamu ja mä viel kirjottelen vaikka tiiän että aamulla tää kostautuu kun uni ei riitäkkään :D
Kuten lukija voi huomata mun ajatuksen heittelee minne sattuu ja teksti on sekvaa mut ei se oo nii justiinsa :D
